Minsku Tammelan Likka istu kivellä on suomalaista juurevaa bluesia

Likka istu kivellä single julkaistaan 29.9.2023. Kappale on kolmas ja viimeinen sinlgelohkaisu ennen Minsku Tammelan sooloalbumin Valkoinen hevonen julkaisua 13.10.2023.

Likka istu kivellä -kappale on saanut inspiraatiota Carol Kingin Tapestry levyn laulaja-lauluntekijä tunnelmasta. Teksti-idean Tammela on ottanut alavutelaisen Tiila Ilkan laulamasta kansanlaulusta, kehitellyt uuden, omaan sävellystyyliinsä sopivan melodian sekä jatkanut tarinaa luoden sille uudenlaiset puitteet. Laulussa korostuu luonnon ja luonnonkohteiden erityinen merkitys huolien kuulijana: veden ääreen tai metsän puille on menty kertomaan huolet ja murheet niin ennen kuin nytkin. Luonto myös kuvaa perinteisessä rekilaululyriikassa kertojan sisäistä maailmaa.  Tärkeänä inspiraation lähteenä Likan tarinassa on ollut myös suomenkielen erityinen sana heila, jonka alle mahtuvat kaikki sukupuolet ja parisuhdemuodot. Tämä kaikki kuuluu myös uudessa Tammelan Likka istu kivellä laulussa.

”Rakastan kansanlaulujen ja suomenkielen heila-sanaa, joka antaa lukuisat mahdollisuudet tulkita parisuhteen laatua ja sen vakavuuden astetta. Ollaan pohdittu termiä kansanlaulajien kesken ja se on erittäin viehättävä sekä moderni. Heila-sana kun ei myöskään määritä sukupuolia, eikä sitä onko suhde yhden illan vai koko elämän kestävä. Se mihin se oikein korrektisti mielestäni viittaa on rakkauden sateenkaari ja läheisten ihmissuhteiden välttämättömyys. Niistä tämäkin laulu kertoo sekä siitä että yhden oven sulkeuduttua avautuu uusia.”, kertoo Tammela.

Tämän herkän folkballadin lempeät soulköörit, piano ja Maija Kauhasen moderni kantele vievät kuulijan leppoisaan järvimaisemaan ja elämän sekä ihmissuhteiden loputtomiin kiemuroihin.

Tammelan sävellykset ja tarinat ammentavat pohjoismaisen kansanmusiikin, laulelman ja bluesin maailmoista. Lokakuussa julkaistavalla Valkoinen hevonen albumilla tullaan kuulemaan Kittilään ja Kelontekemän kylään sijoittuvia myyttisiä tarinoita ja mm. luonnonäänistä koostettuja muhkeita sointikerroksia. Laulettujen tarinoiden ja runsaiden äänimaisemien lisäksi jouhikko, piano, kantele, saksofoni ja perkussiot yhdessä julistavat vapautumista rooleista ja genreistä. Koko albumi on myös eräänlainen tutkielma luonnon ja ihmisen välisestä suhteesta niin musiikissa kuin kansantaruissa. Lisäksi Tammela tuo albumillaan esiin suomalaisen tiedenaisen ja merkittävän naispuolisen kansanperinteen kerääjän Jenny Paulaharjun (1878-1964) uraauurtavaa työtä. 

Palkitusta Juurakko-yhtyeestä tuttua Tammelaa kuvaillaan sielukkaaksi tarinankertojaksi, jonka äänessä soi blues ja kansanlaulujen kaiho rinta rinnan. Tammela on kekseliäs soundien etsijä ja jouhikon soittaja, Carol King:iä ihaileva poppianisti, stemmalaulun suuri ystävä, säveltäjä ja sanoittaja.

Likka istu kivellä julkaistaan kaikilla digitaalisilla jakelualustoilla pe 29.9.2023.

Linkki kappaleeseen ja kuva median käyttöön pyynnöstä osoitteesta info@maetka.fi.

Ennakkolinkki digitaalisille jakelualustoille: https://minskutammela.ffm.to/likkaistukivella

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Minsku Tammela
050 330 3678
minsku.tammela@gmail.com
https://www.minskutammela.com/

Tiedotus
Marjatta & Kaisa – Maetka.fi
info@maetka.fi
040 738 4736

Likka istu kivellä

Säv: Minsku Tammela
San: trad. laulanut Tiila Ilkka / Minsku Tammela 
Esittäjät:
Minsku Tammela: laulu, piano, taustalaulu
Maija Kauhanen: saarijärven kantele, perkussiot, taustalaulu
Kaisa Saarikorpi: taustalaulu
Äänitys: Oona Kapari / Kuohu Records
Masterointi: Jarno Alho / Alho Audio Mastering
Minsku Tammelan kuva: Jimmy Träskelin
Singlen kansikuva: Mira Piitulainen
Julkaisija: Kuohu Records (Single Likka istu kivellä: Kuohu026, albumi Valkoinen hevonen: Kuohu027)
ISRC Singlelle Likka istu kivellä: FIE9N2300001

Likka istu kivellä ja kivi oli siliä
ja vesi sitä virutteli.  
Minkähän tähden se niin itkeskeli?

Likka istu kivellä ja kivi oli siliä
ja vesi meni kahden puolen.
Enkä minä yhden heilan tähden ikävään kuole.

Kaksipa tähteä taivahalla
ne on kun pariskunta.
Minkähän tähden hulivili heilan vieres´ ei saa unta?

Kun se oli saanut sen erokirjan,
se päivän, kaks´ itkeskeli.
Sitten se pakkas´ laukun ja mammansa hyvästeli.

Likka istu keskellä suurta merta
myrskyaallot ne laitoja nuoli.
En minä yhden kurjan heilan tähden murehdi ja huoli!
Kaikilla kiiltävillä kolikoilla on toinenkin puoli.

Likka istu kivellä toisella rannalla
ja vesi sitä virutteli.
Minkähän tähden se niin hymyili?